Kuva

Kuva

torstai 26. marraskuuta 2015

Kaulaliina talveksi

Ostin viime talvena jokusen kerän vaaleaa norjalaista villalankaa, jotka sitten unohtuivat kaappiin. Nyt sattumalta löysin ne kun etsin jotakin muuta. Lankaa ei ole paljon, mutta se ehkä juuri ja juuri riittää sopivan pituiseen kaulaliinaan. Jos ei riitä, hankin vähän lisää vaikka se ei sitten olisikaan aivan samanväristä. Tarkoitukseni on siis kutoa pitkä kaulaliina, jonka voi kietoa kaulan ympärille kunnolla lämmittämään talvipakkasissa.




Dale garn on uusi lankamerkki minulle mutta ensivaikutelma ja varsinkin käsituntuma vaikuttaa lupaavalle. Sitä on helppo ja nopea kutoa eikä se ole mitenkään karheaa vaikka onkin täyttä villaa. Lisäksi lanka vyötteen pesuohjeen mukaan kestää 40 asteista konepesua, mikä on iso plussa. Sen aion heti sitten testatakin kun kaulaliinani on valmis.

Kutominen on ihanan rentouttavaa jos tekeillä on tällainen helppo työ. Välillä jopa niin rentouttavaa, että alkaa ihan unettaa eikä kutomisesta tule enää mitään. Joskus jos herään yöllä, enkä saa unta otan kutimen hetkeksi esille niin kohta uni taas maittaa. Lähipiirini onkin hyvin kaulaliinoitettuja, sillä teen niitä paljon.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Väri- ja mustavalkokuvat

Pidän mustavalkokuvista. Niissä on aivan erilaista särmää ja tunnelmaa kuin värikuvissa. Ne ovat myös ajattomia ja tyylikkäitä jos ovat onnistuneita. Joskus on hauska kokeilla tuleeko värikuvasta parempi mustavalkoisena. Toisinaan mustavalkoisuus toimii paremmin.









Ylempi kuva on mustavalkoiseksi muuttamani versio alemmasta alkuperäisestä kuvasta. Kovin suurta eroa ei näytä olevan. Useimmat tähän vuodenaikaan otetut ulkokuvat voisivat olla yhtä hyvin mustavalkoisia. Niin vähän värejä on nyt luonnossa.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sorsailua

Satuin olemaan onnekkaasti liikkeellä kameran kanssa päivänvalon aikaan hetki ennen kuin alkoi taas satamaan ja tuli pimeää. Olin jo vähän kärsimätön kun odottelin sateetonta hetkeä ja pidin kameraa mukana kaiken varalta joka paikassa, että jos jotakin mielenkiintoista kuvattavaa tulisi vastaan jossakin päin liikkuessani. Nyt sain sitten joitakin kuvia hyytävän kylmän näköisessä vedessä uiskentelevista sorsista.













Marraskuinen maisema on aika lohduttoman ja alakuloisen näköinen mutta kun aloin tarkastella sitä kameran etsimen läpi, löysin kuitenkin kiinnostavia maisemia ja yksityiskohtia. Olin jo ajatellut, että seuraavat kuvaukselliset sääolosuhteet ovat vasta kun sataa lunta mutta olin selvästikin väärässä. Pitää vaan malttaa odottaa sateen taukoamista ja olla valmiina.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Hämärän hyssyä

Tähän aikaan vuodesta tulee vietettyä enemmän aikaa sisällä koska sääolosuhteet ovat usein sellaiset, ettei ulkoilu ole kaikkein houkuttelevin ajanviete. Niin on ollut menneelläkin viikolla. Hämärät, sumuiset ja sateiset päivät innostivat laittamaan kynttilät palamaan ja viettämään iltasella leppoisaa hämärän hyssyä. Hyvää musiikkia vielä soimaan ja käden ulottuville ehkä joku pieni herkku, niin mikäs siinä on ollessa.










Jouluvalojenkin aika alkaa jo olla. Ehkä niitä pitäisikin kutsua talvivaloiksi tai kaamosvaloiksi. On mukavaa kun siellä täällä alkaa jo näkyä jouluvaloja eikä yhtään haittaa vaikka niitä pidettäisiin vähän joulun ylikin valaisemaan ja piristämään pimeää talviaikaa.


tiistai 3. marraskuuta 2015

Kun aurinko laskee

Pidemmittä puheitta muutama kuva eilisiltaisesta auringonlaskusta.







Hiukan myöhästyin. Kuvat menivät vähän turhan pimeiksi.


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vanhoja taloja

Helsingin Aleksanterinkatu 12:sta Senaatintorin tuntumassa on mielenkiintoisen näköinen vanha talo. Se tuo mieleeni vanhat talot jostakin etelä-Euroopasta vähän rapistuneemman ja erilaisen ulkokuorensa takia. 




Talon on piirtänyt arkkitehti Pehr Granstedt ja se valmistui vuonna 1813. Se rakennettiin ranskalaiseen barokkityyliin ja rakennuttajana toimi kauppaneuvos Adolf Fredrik Gebauer. Gebauerin suku omisti talon aina vuoteen 1851, jolloin se siirtyi sveitsiläiselle kondiittorille Conrad Clopattille. Raittiusyhdistys Balder osti sen vuonna 1917. Nykyisin talossa toimii useita yrityksiä ja siellä on myös upeaksi kehuttu juhlasali, jota vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.




Tässä Balderin talossa on myös sisustusmyymälä Piironki, jossa oli varsin houkutteleva sisäänkäynti. Positiivisesti epätyypillinen suomalaiseksi ja siksi siitäkin otin kuvan.

Minusta on vahinko, ettei nykyään enää rakenneta tällaisia taloja. En ihan osaa innostua ja vaikuttua nykyarkkitehtuurista. Esimerkiksi Eduskuntaloa vastapäätä Töölönlahdelle nousevat rakennukset eivät herätä minussa mitään kiinnostuksen tunteita. Pelkät lasiseinät eivät ole kauniita eivätkä kuvauksellisia ja mahtaakohan näistä taloista jäädä mitään pysyvämpää jäljelle myöhempien sukupolvien ihmeteltäväksi.