Kuva

Kuva

maanantai 28. joulukuuta 2015

Aleksanterinkadun taloja

Kun kävin ennen joulua Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla, tulin samalla ottaneeksi valokuvia kahdesta tyylikkään näköisestä vanhasta talosta Aleksanterinkadun varrella. Niinpä kerron niistä nyt.

Kuvassa vasemmalla puolella oleva harmaansininen rakennus, joka sijaitsee Senaatintorin kulmalla oli kauppias Johan Sederholmin talo. Se on vanhin Helsingin kantakaupungin rakennus ja oli valmistuessaan vuonna 1757 Helsingin edustavin yksityistalo. Sen suunnitteli luultavasti saksalaissyntyinen muurarimestari Samuel Berner. Kauppaneuvos Sederholm perheineen asui talon yläkerrassa ja alakerrassa oli liiketiloja. Holvattuja kellareita käytettiin varastoina.

Johan Sederholmin ajan jälkeen talo oli monenlaisessa käytössä. Talossa on toiminut mm. ravintoloita, leipomo, tupakkatehdas ja tyttökoulu. Hartwallin virvoitusjuomatehdas aloitti toimintansa talossa vuonna 1836. Museona Sederholmin talo on toiminut vuodesta 1995. Taloa ympäröivissä rakennuksissa on tehty peruskorjausta, jonka päätteeksi avataan Senaatintorin kulmalla uusi kaupunginmuseo toukokuussa 2016. 




Oikeanpuoleinen keltainen rakennus, Aleksanterinkatu 20 oli kauppias ja raatimies Gustav Johan Bockin rakennuttama ja se valmistui 1763. Talo oli alunperin kaksikerroksinen mutta vuosina 1816-1819 taloon rakennettiin C. L. Engelin suunnittelema kolmas kerros, julkisivuun lisättiin 4 komeaa pylvästä ja pihasiipeen rakennettiin edustava empire-tyylinen juhlasali.

Sittemmin Bockin talo toimi kenraalikuvernöörien virkatalona ja myöhemmin raatihuoneena. Raastupa ja maistraatti toimivat talossa vuosina 1913-1985. Komeassa talossa vastaanotettiin arvovieraita ja  perimätiedon mukaan talossa on vieraillut niin Ruotsin kuninkaita kuin Venäjän keisareitakin. Nykyisin Bockin taloa mainostetaan käsityö- ja designtavaratalona, josta löytyy käsityötuotteita monilta eri tekijöiltä. 


torstai 24. joulukuuta 2015

Ja niin joulu joutui ...

Niin joulu joutui pohjolaan taas tänäkin vuonna. Aurinko paistoi päivällä kirkkaasti ja maa melkein vihersi paikoitellen. Perinteisten lumitunnelmaisten joululaulujen sijaan nyt on paremmin paikallaan laulaa laulua, no onkos tullut kesä nyt talven keskelle ... melkein kirjaimellisesti. Näin täällä eteläisessä Suomessa mutta pohjoisemmassa kuulemma on lunta. Nautitaan silti näistä sydäntalven leppoisista joulun päivistä. 

Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!




maanantai 21. joulukuuta 2015

Tuomaan markkinoilla

Tuomaan markkinat Helsingin Senaatintorilla taitaa olla yksi hauskimmista ja tunnelmallisimmista markkinatapahtumista missä olen käynyt. Hauskat pikku myyntikojut, upea valaistu joulukuusi, viehättävä karuselli ja koko Senaatintorin juhlava ja kaunis miljöö tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi monissa kojuissa oli myytävänä useita sellaisia tuotteita, joita olisin voinut ostaa. 

Jos olisin lapsi hurmaantuisin ikihyviksi siitä suloisesta karusellista ja kivoista myyntikojuista. Vieläkin muistan lapsuuteni hurmaavan Stockmannin jouluikkunan, jota piti ehdottomasti päästä ihmettelemään joka joulu. Kyseessä oli silloin vain pelkkä näyteikkunan kulmaus, johon oli luotu jouluasetelma poroineen ja tonttuineen. Mutta lapsen silmiin se näytti lumoavalta satumaailmalta. 

Tuomaan markkinat ovat olleet avoinna 4.12 alkaen aina 22.12 saakka joka päivä kello 11-20. 





torstai 17. joulukuuta 2015

Mustavalkokuvia Ateneumissa

Kävin Ateneumin taidemuseossa katsomassa Henri Cartier-Bressonin valokuvia. Siellä oli esillä aivan valtava määrä (lähes 300) toinen toistaan hienompia ja vaikuttavampia mustavalkokuvia. Cartier-Bresson ehti elämänsä aikana moneen paikkaan, maahan ja tilanteeseen. Katsottavaa ja ihmeteltävää oli tarjolla useammaksikin tunniksi. 

Näyttely oli varsin antoisa ja mielenkiintoinen. Siitä sai perusteellisen kuvan kyseisen valokuvaajan kuvista, työstä ja elämästä. Jotkut kuvat olivat niin puhuttelevia, että mietiskelin niitä vielä myöhemminkin. Näyttely on esillä tammikuun loppuun asti, joten vielä ehtii käydä katsomassa.



Vielä pari sanaa itse rakennuksesta. Ateneum-rakennuksen vihkiäisiä vietettiin 18.11 1887. Ateneumin suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer, jonka vaikutus näkyy laajalti myös muissa Helsingin keskustan rakennuksissa. Ateneumin julkisivun näyttävät koristeveistokset tekivät kuvanveistäjät Carl Eneas Sjöstrand, Ville Vallgren ja koristeveistäjä Magnus von Wright. 


tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluista Helsinkiä

Lunta ei ole pääkaupunkiseudulla vieläkään mutta kyllä runsaat jouluvalot ja -koristeet jouluista tunnelmaa saivat aikaan. Olen vähän odotellut, että kun tulisi lunta niin sitten menisin ottamaan kuvia lumisesta jouluvaloin koristellusta kaupungista. Mutta päätin nyt tyytyä siihen säätilaan mitä on tarjolla. 

Koska olin päivänvalon aikaan liikkeellä, jouluvalot eivät näytä niin hienoille kuin sitten kun on hämärämpää. Täytyy lähteä uudelleen kuvaamaan joku päivä vähän myöhemmin. 

Ensin yleisnäkymää Esplanadin puistosta ja sitten yksityiskohtia lähikaduilta. 














perjantai 11. joulukuuta 2015

Hiukan joulukoristelua

Tuli ostettua tuollainen lyhyehkö pallovalonauha ihan heräteostoksena. Ei minulla ollut sille tarvetta, eikä mitään ideaa mihin sen laittaisin. Kokeilin sitä vähän sinne sun tänne mutta en keksinyt sille sopivaa paikkaa. Se oli joka paikkaan liian lyhyt. 

Lopulta löysin astian, johon se oli sopivan kokoinen ja paristokotelon sai piilotettua astian pohjalle pallojen alle. Ihan hauskahan tuollainen valonauha on. Voisin hankkia sellaisen vähän pidemmän jos niitä löytyy ja laittaa ikkunan ympärille tai jotenkin kivasti siihen roikkumaan. 




Ostan uusia joulukoristeita aika harvoin. Pääasiassa mennään samoilla koristeilla joulusta toiseen, niin kauan kuin ne kestävät. Uudemmat jouluvalot ovat olleet lyhytikäisimpiä. Niitä olen joutunut hankkimaan uusia melkein joka vuosi. 


tiistai 8. joulukuuta 2015

Ristipistotöitä

Kirjonta on mukava harrastus joka vaatii tarkkuutta, keskittymiskykyä ja myös paljon kärsivällisyyttä varsinkin isompien töiden tekemisessä. Ihailen suuresti ristipistotöiden tekijöitä, sillä itselläni ei ole kärsivällisyyttä kuin pieniin töihin. Aika ajoin kuitenkin innostun yrittämään.

Toistaiseksi olen aina ostanut jonkun hauskan näköisen ja helpon oloisen valmispaketin mutta Pinterestistä olen löytänyt muutamia malleja, joita haluaisin kokeilla tehdä ilman valmista ohjetta. Pinterest onkin varsinainen innostusta kaipaavan ihmisen aarreaitta. Sieltä löytyy läjäpäin inspiroivia kuvia aiheesta kuin aiheesta.


Tässä kuvassa on pari ristipistotyötäni, jotka olivat hauskoja ja nopeatekoisia. Nyt suunnitelmissani on hankkia kangas ja langat vähän isompaan tauluun, jonka idean sain siis Pinterestistä. Siihen tulisi hiukan kukkia, viljan tähkiä ja jotakin sen kaltaista. Jätän ajatuksen vielä kuitenkin tekeytymään ja ehkä toteutan sen sitten ensi vuonna.


perjantai 4. joulukuuta 2015

Nuorta taidetta

Helsingin Taidehalli on toiminut keskeisenä kuvataiteen, arkkitehtuurin ja taideteollisuuden näyttelyiden tilana jo vuodesta 1928. Taidehalli syntyi taiteilijoiden keskuudessa heränneestä tarpeesta saada tila vaihtuville näyttelyille. Taidehallissa tuodaan esille koti- ja ulkomaista kuvataidetta, taideteollisuutta ja arkkitehtuuria.

Vuonna 1928 valmistunut Hilding Ekelundin ja Jarl Eklundin suunnittelema Helsingin Taidehalli edustaa 1920-luvun klassismia ja on tyylisuunnan tärkeimpiä rakennuksia Suomessa. Rakennus on suojeltu asemakaavassa ja se on määritelty rakennustaiteellisesti sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.





Taidehallissa on nyt parhaillaan Nuoret 2015 näyttely, joka lupaa näyttää mistä nuori suomalainen kuvataide on tehty. Esillä on alle 35-vuotiaiden suomalaisten tai Suomessa asuvien kuvataiteilijoiden uusia teoksia. Näyttely on esillä Taidehallissa tammikuun kolmanteen päivään asti.




Kävin katsomassa tätä näyttelyä ja olihan siellä oikein hienoja teoksia esillä. Eniten pidin Menetys nimisestä teoksesta. Katselin sitä pitkään ja vielä toisenkin kerran kierroksen lopuksi, sillä siinä oli ajatuksia herättävää tunnelmaa ja jotenkin jännä asetelma. Näyttelyssä olisi kuitenkin voinut olla enemmänkin nähtävää. Olisin mielelläni katsellut vielä koko joukon lisää.

Sain nopeasti napattua muutaman kuvan Taidehallista pimenevässä illassa ja tihkusateen lomassa. Ei ihan ollut perinteistä lumisen joulukuun tuntua vaikka muuten tunnelmaa olikin.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Rahapuu

Rahapuu (crassula ovata) on mehikasvi, joka luonnossa kasvaa eteläisen Afrikan savanneilla jopa kolmimetriseksi. Huonekasvina se voi kasvaa metrin korkuiseksi mutta yleensä se jää kuitenkin melko pieneksi ja pensasmaiseksi. Rahapuu on suosittu huonekasvi ympäri maailmaa ja myös bonsai-harrastajien keskuudessa.




En enää muista mihin hukkasin edellisen rahapuuni. Ehkä kastelin sitä liikaa. Nyt olen kuitenkin hankkinut uuden ja toivon onnistuvani sen hoidossa tällä kertaa paremmin. Rahapuu on mielestäni sangen hauskan näköinen kasvi ja sen hoitokin pitäisi periaatteessa olla helppoa.

Rahapuu pitää auringonvalosta ja se kannattaa sijoittaa valoisaan paikkaan mutta liiallista paahdetta on syytä välttää. Mullan saa antaa kunnolla kuivahtaa kastelujen välillä. Koska kasvi varastoi vettä lehtiinsä, sitä kastellaan talvikaudella 2-3 viikon välein. Kesällä voi kastella parin viikon välein. Kasvin veden tarpeen pitäisi näkyä siten, että lehdet muuttuvat pehmeiksi. Laimeaa lannoitetta voi antaa kasvukaudella kerran kuukaudessa kastelun yhteydessä. Mullaksi suositellaan kaktusmultaa tai tavallista kukkamultaa, johon on lisätty hiekkaa.

Hoito-ohjeet kuulostavat todella yksinkertaisilta mutta katsotaan kuinka onnistun. Tyypillisin virheeni huonekasvien kanssa on usein ollut kastelun unohtaminen liian pitkäksi aikaa. Tässä tapauksessa siitä ei kuitenkaan pitäisi olla haittaa. Hoito-ohjeissa sanotaan myös, että rahapuu saattaa keväällä kukkia jos sitä on talvilevon aikana pitänyt viileämmässä. Sen kyllä haluaisin nähdä! En ole aikaisemmin tiennyt, että ne voivat kukkiakin.


torstai 26. marraskuuta 2015

Kaulaliina talveksi

Ostin viime talvena jokusen kerän vaaleaa norjalaista villalankaa, jotka sitten unohtuivat kaappiin. Nyt sattumalta löysin ne kun etsin jotakin muuta. Lankaa ei ole paljon, mutta se ehkä juuri ja juuri riittää sopivan pituiseen kaulaliinaan. Jos ei riitä, hankin vähän lisää vaikka se ei sitten olisikaan aivan samanväristä. Tarkoitukseni on siis kutoa pitkä kaulaliina, jonka voi kietoa kaulan ympärille kunnolla lämmittämään talvipakkasissa.




Dale garn on uusi lankamerkki minulle mutta ensivaikutelma ja varsinkin käsituntuma vaikuttaa lupaavalle. Sitä on helppo ja nopea kutoa eikä se ole mitenkään karheaa vaikka onkin täyttä villaa. Lisäksi lanka vyötteen pesuohjeen mukaan kestää 40 asteista konepesua, mikä on iso plussa. Sen aion heti sitten testatakin kun kaulaliinani on valmis.

Kutominen on ihanan rentouttavaa jos tekeillä on tällainen helppo työ. Välillä jopa niin rentouttavaa, että alkaa ihan unettaa eikä kutomisesta tule enää mitään. Joskus jos herään yöllä, enkä saa unta otan kutimen hetkeksi esille niin kohta uni taas maittaa. Lähipiirini onkin hyvin kaulaliinoitettuja, sillä teen niitä paljon.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Väri- ja mustavalkokuvat

Pidän mustavalkokuvista. Niissä on aivan erilaista särmää ja tunnelmaa kuin värikuvissa. Ne ovat myös ajattomia ja tyylikkäitä jos ovat onnistuneita. Joskus on hauska kokeilla tuleeko värikuvasta parempi mustavalkoisena. Toisinaan mustavalkoisuus toimii paremmin.









Ylempi kuva on mustavalkoiseksi muuttamani versio alemmasta alkuperäisestä kuvasta. Kovin suurta eroa ei näytä olevan. Useimmat tähän vuodenaikaan otetut ulkokuvat voisivat olla yhtä hyvin mustavalkoisia. Niin vähän värejä on nyt luonnossa.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sorsailua

Satuin olemaan onnekkaasti liikkeellä kameran kanssa päivänvalon aikaan hetki ennen kuin alkoi taas satamaan ja tuli pimeää. Olin jo vähän kärsimätön kun odottelin sateetonta hetkeä ja pidin kameraa mukana kaiken varalta joka paikassa, että jos jotakin mielenkiintoista kuvattavaa tulisi vastaan jossakin päin liikkuessani. Nyt sain sitten joitakin kuvia hyytävän kylmän näköisessä vedessä uiskentelevista sorsista.













Marraskuinen maisema on aika lohduttoman ja alakuloisen näköinen mutta kun aloin tarkastella sitä kameran etsimen läpi, löysin kuitenkin kiinnostavia maisemia ja yksityiskohtia. Olin jo ajatellut, että seuraavat kuvaukselliset sääolosuhteet ovat vasta kun sataa lunta mutta olin selvästikin väärässä. Pitää vaan malttaa odottaa sateen taukoamista ja olla valmiina.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Hämärän hyssyä

Tähän aikaan vuodesta tulee vietettyä enemmän aikaa sisällä koska sääolosuhteet ovat usein sellaiset, ettei ulkoilu ole kaikkein houkuttelevin ajanviete. Niin on ollut menneelläkin viikolla. Hämärät, sumuiset ja sateiset päivät innostivat laittamaan kynttilät palamaan ja viettämään iltasella leppoisaa hämärän hyssyä. Hyvää musiikkia vielä soimaan ja käden ulottuville ehkä joku pieni herkku, niin mikäs siinä on ollessa.










Jouluvalojenkin aika alkaa jo olla. Ehkä niitä pitäisikin kutsua talvivaloiksi tai kaamosvaloiksi. On mukavaa kun siellä täällä alkaa jo näkyä jouluvaloja eikä yhtään haittaa vaikka niitä pidettäisiin vähän joulun ylikin valaisemaan ja piristämään pimeää talviaikaa.


tiistai 3. marraskuuta 2015

Kun aurinko laskee

Pidemmittä puheitta muutama kuva eilisiltaisesta auringonlaskusta.







Hiukan myöhästyin. Kuvat menivät vähän turhan pimeiksi.


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vanhoja taloja

Helsingin Aleksanterinkatu 12:sta Senaatintorin tuntumassa on mielenkiintoisen näköinen vanha talo. Se tuo mieleeni vanhat talot jostakin etelä-Euroopasta vähän rapistuneemman ja erilaisen ulkokuorensa takia. 




Talon on piirtänyt arkkitehti Pehr Granstedt ja se valmistui vuonna 1813. Se rakennettiin ranskalaiseen barokkityyliin ja rakennuttajana toimi kauppaneuvos Adolf Fredrik Gebauer. Gebauerin suku omisti talon aina vuoteen 1851, jolloin se siirtyi sveitsiläiselle kondiittorille Conrad Clopattille. Raittiusyhdistys Balder osti sen vuonna 1917. Nykyisin talossa toimii useita yrityksiä ja siellä on myös upeaksi kehuttu juhlasali, jota vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.




Tässä Balderin talossa on myös sisustusmyymälä Piironki, jossa oli varsin houkutteleva sisäänkäynti. Positiivisesti epätyypillinen suomalaiseksi ja siksi siitäkin otin kuvan.

Minusta on vahinko, ettei nykyään enää rakenneta tällaisia taloja. En ihan osaa innostua ja vaikuttua nykyarkkitehtuurista. Esimerkiksi Eduskuntaloa vastapäätä Töölönlahdelle nousevat rakennukset eivät herätä minussa mitään kiinnostuksen tunteita. Pelkät lasiseinät eivät ole kauniita eivätkä kuvauksellisia ja mahtaakohan näistä taloista jäädä mitään pysyvämpää jäljelle myöhempien sukupolvien ihmeteltäväksi.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kukkia ja kirjoja

Kun ulkona on pimeää tai sataa ja myrskyää täytyy keksiä jotakin mukavaa kotiin. Huomasin kaupassa rykelmän kauniita tulilatvoja ja nappasin siitä yhden mukaani. Aikaisemmin olen aina heittänyt tulilatvan pois kukinnan loputtua mutta nyt ajattelin, että kokeilen jos saan sen sitten kukkimaan vielä uudelleen. Ellei se ala kasvaa liian honteloksi, kuten joskus on käynyt. 


            


Hoito-ohjeet kuulostavat helpohkoille. Kastelua säännöllisesti ja kevyesti. Kevyesti myös lannoitusta mutta valoa saisi olla runsaammin. Jos tulilatvan haluaa saada uudelleen kukkaan niin kukinnan jälkeen sille pitää antaa useamman viikon lepoaika, kastella niukasti ja sitten pitäisi rajoittaa valon saamista, että kukkanuppuja alkaisi muodostua. Ohjeessa lupaavat, että päivän pituuden säätelyllä tulilatva voi kukkia minä vuodenaikana tahansa.  




Myös lukeminen kuuluu erityisesti syksyn ja talven ajan mukaviin harrastuksiin. Iltalukemiseksi valitsin Jane Austenia. Iki-ihanaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa voi lukea useammankin kerran ja Viisasteleva sydän on myös hauska tarina. Olen monesti harmitellut sitä, ettei Jane Austen ollut tuotteliaampi. Olisin mielelläni lukenut häneltä vielä monta kirjaa. Jos joku tietää jonkun vähän Austenin tyylisen kirjailijan niin kirjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tunnelmallinen kaupunki

Helsingin kauneimpia alueita on ehdottomasti empirekeskusta ja sen talot. Kun Venäjä valloitti Suomen vuonna 1809 ja Helsinki korotettiin Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi kolme vuotta myöhemmin niin kaupungin uudeksi sydämeksi päätettiin rakentaa monumentaalinen empirekeskusta heijastamaan suuriruhtinaan ja keisarin valtaa.

Café Engel sijaitsee Sunnin talossa, Senaatintorin laidalla. Rakennus on yksi Helsingin vanhimmista kivitaloista. Se rakennettiin vuonna 1765 aiemman piipputehtaan paikalle. Alimman kerroksen rakennusmestarin nimi on jäänyt historian hämärään mutta ylemmät kerrokset lisättiin 1830-luvulla ja julkisivun suunnitteli Carl Ludvig Engel (1778-1840).

Tästä talosta otin kuvan tässä yhtenä iltana kun sattumalta olin sielläpäin liikkeellä. Itse kahvilassa en ole koskaan käynyt mutta aikomus on joskus pistäytyä. Tällaiset vanhat talot näyttävät todella hurmaaville ja tunnelmallisille etenkin iltasella kun ikkunoista näkyy valot ja kauniit katulyhdyt pääsevät oikeuksiinsa.


torstai 1. lokakuuta 2015

Metsälammen rannalla

Metsä on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Jopa keväällä kun lumet alkavat sulaa eikä mikään ole oikein kaunista. Kun kaupunkimaisema näyttää kurjalle tummien lumikasojen reunustaessa katuja, metsässä sulava lumi ei näytä niin masentavalle. Mutta nyt ei olla vielä keväässä vaan tässä on muutamia kuvia sattumalta löytämäni metsälammen maisemista.










torstai 24. syyskuuta 2015

Neuleita

Viime talvena mieleni alkoi tekemään neulehametta. Aikani kiertelin kaupoissa etsien mutta sopivaa hametta ei löytynyt. Neulehameet eivät taida olla nyt erityisen muodikkaita, sillä niitä ei juurikaan ollut myynnissä.

Niinpä ostin lankoja ja päätin tehdä itse. Valitsin väriksi ruskean monikäyttöisyyden vuoksi ja ohjeen keksin itse. Aloitin helmasta ja kudoin kapean joustinneulereunuksen rullautumisen estämiseksi. Sitten loput pyöröpuikoilla aina vyötärölle asti, johon tein myös vähän joustinneuletta. Pikkuisen kavensin vyötäröä kohden, että se asettuisi paremmin. Harkitsen vielä vuorin laittamista siihen. Voihan sitä käyttää noinkin, neulos on tarpeeksi paksua ja tiheää mutta vuori voisi olla siitä hyvä, että hame säilyisi pidempään hyvänä. 




Hameesta innostuneena päätin tehdä siihen sopivan yläosan. Se on minulla vielä kesken. Liiviä tuosta ajattelin mutta saatan tehdä siihen hihatkin. Ohjeen otin jostakin vanhasta lehdestä.




maanantai 21. syyskuuta 2015

Saintpauliat

Pidän huonekasveista mutta en ole mikään varsinainen viherpeukalo. Koti näyttää kuitenkin viihtyisämmältä ja kodikkaammalta jos on edes muutama kukka, joten yritän kuitenkin joitakin kasveja saada pysymään hengissä. Olen monesti kokeillut saintpaulioita mutta ne eivät kestä minulla kovin pitkään. Ovat ilmeisesti aika vaativia kukkia vaikka niitä runsaasti onkin myynnissä kaiken aikaa.

Viime keväänä ostin kaksi saintpauliaa, jotka molemmat kukkivat runsaasti ostohetkellä. Toisessa oli vaaleanpunaisia kukkia ja toisessa vaaleansinisiä. Tämä vaaleanpunakukkainen on selvinnyt paremmin sillä se on ollut valoisammassa paikassa. Nyt se on tekemässä yhtä kukkaa, sinistä.

Toinen saintpaulia on ollut liian hämärässä, sillä se on alkanut nostaa lehtiä ylöspäin, valoa kohti. Sen siirsin nyt ikkunalaudalle kun ei enää ole niin kuumia päiviä ja katson miten se siinä pärjää.

En aio kuitenkaan vielä luovuttaa vaan keväällä aloitan lannoittamisen ja katson voinko saada nämä vielä kukkimaan. Pelkkänä viherkasvina saintpauliani ovat kyllä säilyneet pitkäänkin mutta uudelleen kukkaan saaminen on ollut vaikeaa.




Hoito-ohjeita olen lukenut vanhoista kukkakirjoista ja netistä tietenkin. Tavoitteena on tuollainen ihana kukkiva kasvi kuin tuossa tervettä kasvia esittelevässä kuvassa.



lauantai 19. syyskuuta 2015

Peltomaisemia

Maisemakuvissa pilvet tekevät kuvasta mielenkiintoisemman. Varsinkin siinä tapauksessa, ettei kuvassa juuri muuten ole mitään erikoista. Lähden mielelläni kuvausreissulle silloin kun taivaalla näkyy mahtavia pilviä eikä tuulikaan ole pahaksi. Ylipäätään poikkeavat sääolosuhteet näyttävät kuvissa usein hyvälle.

Syksyinen peltomaisema on mielestäni rauhallisen kaunis maanläheisissä väreissään. Pidän oljenkeltaisen ja tumman metsän yhdistelmästä. Näissä väreissä on sellaista tyyntä harmoniaa, joka ei lakkaa viehättämästä.

Ruska tekee jo tuloaan. Vielä se ei ole ihan parhaimmillaanja saattaa käydä niin, ettei tänä syksynä nähdäkään mainittavampaa väriloistoa. Säät eivät ole ilmeisesti olleet ruskalle kovin suosiolliset.





lauantai 12. syyskuuta 2015

Hirvi tien vieressä

Luonto- ja maisemakuvien ottaminen on hauskaa mutta haasteellista. Etsin jatkuvasti sitä täydellistä maisemaa, jonka haluan kuvata. Tiedän suunnilleen mitä etsin ja mitä siinä maisemassa pitäisi olla. Sitä odotellessa ja tavoitellessa tulen ottaneeksi kaikenlaisia kuvia.

Tässä yhtenä iltana pääsin lähelle komeaa uroshirveä. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt luonnossa hirveä, joten tämä oli todella uskomaton tilanne. Hirvi oli aivan vilkasliikenteisen tien vieressä pellolla ja kun sen huomasin, pysähdyin heti kokeilemaan voisinko saada siitä minkäänlaista kuvaa. Kuten huomaatte, kuva ei ole kaksinen, sillä hirvi erottuu siinä vain vaivoin.

Mutta sen opin, että pitää olla todella varovainen liikenteessä tähän vuodenaikaan ja etenkin iltasella. Hirviä ja muita eläimiä näyttää nyt olevan paljon liikkeellä teiden lähettyvillä.


  

maanantai 7. syyskuuta 2015

Iltahämärässä

Päivät vierähtävät niin vauhdikkaasti kaikenlaista touhuten, että usein ehdin kameran kanssa liikkeelle vasta illansuussa. Nyt on jo lähdettävä liikkeelle ajoissa, sillä pimeä tulee yllättävän nopeasti. Juuri kun on tottunut pitkiin valoisiin kesäöihin, täytyy taas alkaa totuttelemaan nopeasti pimeneviin iltoihin. Tässä muutama otos Suomen kauniista luonnosta. Hetki ennen kuin aurinko painui mailleen.







lauantai 5. syyskuuta 2015

Syyskuu

Syyskuu alkoi mukavan viileänä ja mukavan sateisena. Kuuman elokuun jälkeen tuntui virkistävältä aloittaa arki ja uusi blogi raikkaassa syyssäässä ja näissä auringonkeltaisissa tunnelmissa.